Miksi voittaminen on pelihimoiselle paha juttu?

Hei taas kaikille sinne ruutujen taakse!

Onpa ollut hieno kesän startti. Kelit ovat suosineet ja näin voi persaukinenkin nauttia elämästään täysin rinnoin. Pihahommia tekemällä saa purettua pahimmat stressit ja kuntoilu ulkona on kivaa näillä keleillä! Ottakaahan jokainen tämän tekstin lukemisen jälkeen pyllyä ylös penkistä ja menkää pihalle.

 

Ajattelin tällä kertaa kertoa hieman siitä, millä tavalla minun pelaamiseni lähti lopullisesti hanskasta ja alettiin siirtyä tuhoamaan taloustilannetta kaksin käsin. Käsittelin pelihistoriaani pintapuolisesti jo aiemmassa tekstissäni ja siellä tuli ilmi, että kaikennäköiset pelit ovat olleet lähellä sydäntä jo koltiaisesta asti. Pelit ovat kuitenkin olleet enemmän itseni hallinnassa suuren osan pelihistoriastani. Aiemmin olen pelaillut pääsääntöisesti pokeriturnauksia pienemmillä sisäänostoilla sekä satunnaisesti casinopelejä hyvin pienillä talletuksilla. Tämä on ollut itselleni ok ja vaikka rahan kulkusuunta on voinut olla väärä, tappiot eivät vielä tuolloin olleet merkittäviä taloudellisesti.

Jossain vaiheessa vuoden 2017 keväällä katselin twitchistä pelistriimaajia jotka pelailivat jäätävän kovilla panoksilla casinoa. €10-€50 per pyöräytys, kun tuo oli itsellä aiemmin talletuksen koko. Vottoja tuntui tulevan ja niiden summat oli tosi isoja. Enpä tajunnut tuolloin, että luultavasti samat tyypit on työntäneet masiinaan jo  2-kertaisen summan voittoon nähden.

Mietin itsekseni, että kokeilenpa itsekin kerran vähän isommalla talletuksella. Palkasta oli kuitenkin saatu säästöön rahaa, enkä nähnyt ongelmata pistää kerralla 2000€ talletusta netticasinolle. Tunsin heti jännityksen kun availin pelejä. Suunnitelmana oli tuplata rahat ja lähteä heti pois….. Tunnin päästä pelitilini saldo näyttikin jo 9000€ ja olo oli melko voittamaton. Tiesin, että tämä on minun juttuni. “Näköjään voittaminen vaatiikin vaan isomman panoksen.”

Tästä alkoi helvetti.

Otin koko summan casinolta pois ja mietin, että voin ehkä kokeilla jossain vaiheessa samanlaista nousua uudelleen. Tuosta alkaen olen ollut täysin koukussa ja hallinta peleistä oli ojennettu ruudun toiselle puolelle. Tuosta ei ollut mennyt paria viikkoa kauempaa, kun olin jo ehtinyt pelaamaan kaikki voitot sekä oman pankkitilini tyhjäksi. Tämän jälkeen tulleet voitot ovat tuoneet aina vain bensaa liekkeihin ja perusteluja itselleni pelata aina vain lisää. Olen lukemattomia kertoja ottanut vippiä 1000 euroa pelatakseni ja parhaimmillaan voittanut parissa päivässä melkein 20 000 euroa. Nämä rahat on pitänyt mennä velan maksuun, mutta leijonanosa niistä on päätynyt joka kerta pelien pyörittämiseen.

Pelihimoinen etsii jatkuvasti perusteluja pelaamiselleen. Kukaan ei halua käyttäytyä vasten omia ajatuksiaan ja siksi aivot hakevat automaattisesti oikeutusta teoille. Pelihimoisen on vaikea lopettaa pelaamista ja se vaatiikin jokaiselle isomman “herätyksen” ja totta kai lopettaminen lähtee aina itsestä. Lisäksi lopettamiseen tarvitaan henkistä tukea läheisiltä.

Psykologini sanoi minulle, että hän kokee meidät – peliriippuvaiset selviytyjinä. Itse olenkin tästä ottanut haasteen vastaan ja tavoitteenani on rakentaa oma talous kuntoon niin pian kuin mahdollista. Tärkeintä tässä vaiheessa on kuitenkin se, että saamme puolisoni kanssa rakennettua luottamusta pala kerrallaan kasaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarina alkaa

Kiitos kun avasit päiväkirjani!

ALUSTUS

Tässä päiväkirjassa tulen kertomaan omasta elämästäni ja raottamaan tarinaani. Asiat, joita blogissa tulen käsittelemään liittyvät jollain tavalla peli- ja velkaongelmiini ja näistä selviämiseen. Olisi mahtava saada kaltaisiani henkilöitä lukemaan postauksiani ja saamaan myös heitä ajattelemaan tilannettaan uudelta kannalta. Pidän tätä blogia itselleni myös sen takia, koska asioista, varsinkin niistä hankalista puhuminen on epämukavuusalueen ääripäässä.

Tarinan päähenkilö on vajaa kolmekymppinen keskituloinen mies. Uhkapelit ja näiden myötä seuraava jännitys ovat olleet aina lähellä sydäntä. Nettipokeri, Casinot sekä mummoautomaatit ovat vuosien varrella tulleet todella tutuiksi. Viimeisimmän vuoden aikana ote on kuitenkin siirtynyt näytön toiselle puolelle ja näin saatiin aikaan melko suuria taloudellisia ongelmia. Velkaa on melko reippaasti joka suuntaan.

Uhkapelit on lopetettu kokonaan n. puolisen vuotta sitten, hieman ennen kuin uskalsin kertoa puolisolleni omasta sairaudestani eli peliriippuvuudesta. Laitoimme yhdessä samalla hakemuksen pelipoikki -sivustolta löytyvään ohjelmaan, jossa peliriippuvaisia pyritään auttamaan ongelmapelaamisen lopettamisessa.

Tällä hetkellä olen hakeutumassa velkaneuvontaan ja tarkoituksena on hoitaa asiat mahdollisimman mallikkaasti alta pois ja tätä myötä päästä jossain vaiheessa takaisin oikean elämän pariin!

PART ONE – MILTÄ TUNTUU PALJASTAA PUOLISOLLE OLEVANSA PELIRIIPPUVAINEN?

Tämä oli itselle se suurin ja samalla tärkein askel paranemisen alkamiseen. Olin lopettanut uhkapelit n. 2 viikkoa ennen joulua 2017. Mietin omassa päässäni, miten oma puolisoni mahtaa suhtautua kun kerron hänelle pelanneeni kaikki omat säästöni sekä ottaneeni lisäksi lainaa sen verran, etten itse edes tiedä loppusummaa. Puhuttiin kuitenkin kymmenistä tuhansista euroista. Asia tuntui järkyttävän isolta, eikä valoa tunnelin päässä omasta näkökulmasta löytynyt joten käsittelin asian niin, että kerron vasta uudenvuoden jälkeen saadakseni viettää joulun ja uudenvuoden parisuhteessa.

Voitte uskoa mikä olo oli 1.1.2018. kun “tuomiopäivä” koitti. Tiesin, että tämä on tehtävä tänään tai muuten jänistän asiassa kokonaan. Hän oli uudesta vuodesta äärimmäisen toiveikas ja tämä ei suinkaan rohkaissut minua paljastamaan parisuhteemme tähän asti suurinta koetinkiveä. Olin kuitenkin päättänyt tekeväni tuon paljastuksen ja illan koittaessa sain tarpeeksi voimia kertoakseni koko haastavan tilanteemme.

Kerroin olevani peliriippuvainen, kerroin myös käyneeni lääkärissä asian vuoksi ja saaneeni lääkityksen auttamaan alkuvaiheen ongelmissa. Yritin parhaani mukaan avata tilannetta ja kertoa itkuisella mongerruksella mitä on tullut tehtyä ja millaisia asioita tästä tulee luultavasti seuraamaan. Puolisoni ryntäsi lähes heti halaamaan minua ja kertoi rauhoittavasti ettei tämä tule olemaan meidän parisuhteen päätös, vaan hänen aikovan olla tukenani. Puhuimme asioista loppuillan ja seuraavina päivinä todella paljon. Tuntemukset puolisollani vaihtelivat ymmärrettävästi, mutta tämän kaapista tulon jälkeen koin itseni taas pitkästä aikaa rauhalliseksi.

Voin suositella jokaiselle joka peliriippuvuuttaan peittelee ja kokee piston sydämessään, kertomaan asiasta lähimmälleen. Tuohon peittelyyn käyttää aivan järjettömän määrän energiaa ja loput omasta henkisestä voimavarasta menevät siihen, kun joudut tuskailemaan salailemisen aiheuttavan tuskan kanssa. Tämän jälkeen ollaan jo matkalla kohti parannusta, koska ainakin tilanne on itselle tärkeimmille ihmisille tiedossa ja pystytään keskittymään seuraavien askelien ottoon…

Tulen päivittämään uusia mielenkiintoisia aiheita minimissään viikoittain! Minulta saa kysyä mihin vain liityen sähköpostitse veloistaselviaa@gmail.com osoitteesta.